Olen viime aikoina lukenut yhä uudelleen Bruce Maun pientä tekstiä Incomplete Manifesto for Growth. Voit ladata tekstin pdf-muodossa esimerkiksi täältä.
Bruce Mau on kanadalaissyntyinen suunnittelija. Hänen manifestinsa ilmestyi jo vuonna 1998, ja minäkin olen ollut siitä tietoinen jo vuosien ajan. Jokin tekstissä saa kuitenkin palaamaan siihen yhä uudestaan.
Maun manifesti käsittelee luovuutta, mutta se käsittelee myös monenlaisia muita asioita. Otsikon sana “growth” ei tässä yhteydessä liity esimerkiksi taloudelliseen kasvuun. Ennen kaikkea kyse on henkisestä kasvusta tai kasvamisesta.
Bruce Maun tekstissä on monia kohtia, jotka vetoavat minuun. Nostan tässä yhteydessä esille muutaman kohdan, joita olen erityisesti miettinyt viime aikoina (käännökset ovat omiani ja melko vapaita):
2) Unohda hyvä
Hyvä on tunnettu määre. Hyvä on jotain, josta olemme kaikki samaa mieltä. Kasvaminen ei välttämättä ole hyvää. Kasvaminen on valaisemattomien kätköjen tutkimista, josta saattaa seurata jotain hyödyllistä tai sitten ei. Et koskaan saavuta todellista kasvamista, jos pidättäydyt hyvässä.3) Prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos
Kun lopputulos ohjaa prosessia, päädymme aina vain sinne, missä olemme jo olleet. Jos prosessi ohjaa lopputulosta, emme ehkä tiedä, minne olemme menossa mutta tiedämme, että haluamme sinne.7) Opiskele
“Studio” on paikka opiskelulle. Käytä tuottamisen pakkoa tekosyynä opiskelulle. Kaikki hyötyvät.14) Älä ole cool
Coolius on konservatiivista pelkoa mustiin pukeutuneena. Vapauta itsesi tuollaisista rajoituksista.
Maun tekstissä on monia sellaisia huomioita, jotka saavat ajatuksiani ja tunteitani liikkeelle. En välttämättä allekirjoita manifestin kohdista kaikkia, mutta aika monet kyllä kuitenkin. Siksi on kiinnostavaa, miten paljon helpompaa on siirtää nuo ajatukset jollekin tietylle alalle kuin jollekin toiselle.
Olen viime aikoina ollut innostunut iPhonen käyttämisestä valokuvaamisessa ja kuvankäsittelyssä. (Voit halutessasi kurkata kuviani täällä.) Minulla ei kuvatessani ole kovinkaan suuria vaikeuksia unohtaa käsitykseni hyvästä, tehdä virheitä, leikkiä ja kokeilla. Toisinaan olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.
Samanaikaisesti olen kuitenkin kirjoittanut rahoitushakemuksia post doc -tutkimustani varten. Kaikki leikkimielisyys haihtuu tuolloin välittömästi. Minulla on valtavat paineet olla “hyvä”, vaikka samanaikaisesti jossain syvällä ajattelen, etten ole koskaan riittävän hyvä. On todella vaikea harhailla, jos ajattelee, että pitää samalla osoittaa kaikille, että tietää todellakin, mihin on menossa.
En kuitenkaan ajatellut luovuttaa. Jos saan edes jotain Maun manifestin ajatuksista siirrettyä tutkimuksen tekemisen maailmaan, luulen sen olevan sen arvoista.
1 Responses to Luovuuden manifesti