Olen käyttänyt osia Haruki Murakamin kirjasta What I Talk About When I Talk About Running oheislukemistona opetuksessani vuosien ajan.
Kirja kertoo yhtä paljon Murakamin kirjoittamisesta kuin juoksemisesta. Murakami kuvaa, miten aloitti samanaikaisesti juoksuharrastuksen ja säännöllisen kirjoittamisen noin 30-vuotiaana. Nämä kaksi ovat kulkeneet hänen elämässään käsi kädessä. Murakami uskoo, että hänen kirjansa olisivat olleet hyvin erilaisia, jos hän ei olisi harrastanut juoksua niitä kirjoittaessaan. Hän toteaa, ettei voi tietää tarkalleen, millä tavoin toisenlaisia teksteistä olisi tullut, mutta erilaisia kuitenkin.
Pidän Murakamin tekstien puhtaasta tyylistä. Ajattelen, että se on seurausta omistautumisesta ja ammattimaisuudesta: tietynlaisesta sinnikkyydestä pelkän kyvykkyyden sijaan. Koen lukijana olevani turvassa Murakamin teksteissä. Tiedän, että niihin voi luottaa.
Kun luen tätä muistelmateosta juoksemisesta ja kirjoittamisesta, uskon ymmärtäväni, mihin Murakamin tekstien vahvuus liittyy. Opetan työkseni kirjoittamisen prosessia. Vaikken tyypillisesti keskity siihen, millaisia teksteistä täytyy tulla, opetustani ohjaa ajatus, että prosessin ymmärtäminen ja hallitseminen johtaa laadukkaisiin teksteihin.
Tämän takia on mielestäni aina tärkeää opettaa kirjoittajille prosessia, kirjoittivat he mitä tahansa. Vaikka käsittelisi hyvien tekstien piirteitä ja ymmärtäisi ne teoriassa, sellaisia on vaikea tuottaa, jos ei ole käsitystä siitä, miten toimia käytännön tasolla: miten lähestyä kirjoittamista tänään, huomenna tai ensi viikolla.
Prosessin ymmärtäminen tarkoittaa säännöllisyyttä ja sinnikkyyttä lahjakkuuteen nojaamisen sijaan. Kirjoittamista silloinkin, kun ei siltä tunnu. Sitä, että uskaltaa lähteä liikkeelle miettimättä heti tekstin laatua. Sitä, että jaksaa muokata tekstiään versiosta toiseen, jotta siitä voi tulla vahva.
Murakamin kirja kuvaa elävästi ja konkreettisesti, millaista on arki, jossa synnytetään hienoja tekstejä. Lisäksi se on kauniisti kirjoitettu. Tässä muistelmassa on eleetöntä voimaa. Teksti ei ainoastaan kuvaa jotakin (juoksemisen ja kirjoittamisen jatkuvaa harjoitusta vuodesta toiseen), vaan edustaa sitä, mitä kuvaa. Murakamin virkkeissä on rauhoittava, nautinnollinen rytmi, joka kuljettaa lukijaa eteenpäin pitkän matkan juoksijan harjaantunein askelin.
